Maanantaina olimme tiimimme Cromitan kanssa Tiimiakatemian yhteisöllisyystapahtumassa Rakettipäivillä. Tämä oli tällä kertaa hyvin erilainen tapahtuma meille, koska tällä kertaa me esiinnyimme siellä yhdessä aivan erilailla kuin ennen. Meillä oli oikeasti hauskaa yhdessä.

Olemme siis menneet oikeaan suuntaan tiiminä. Yhteishenki alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan todella hyvältä ja siltä pohjalta on hyvä jatkaa eteenpäin. Tämän myös huomasivat Tiimiakatemian muutkin tiimit, josta kertoo meille myönnetty Tiimiakatemian palkinto Golden Step, mikä annetaan parhaiten edistyneelle tiimille. Lisäksi meidän yhdessä tekemä elokuva, joka liittyi meidän ennakkotehtävään, voitti monta palkintoa. Vaikka tuolla hauskan tuotoksen menestymisellä nyt ei niin suurta merkitystä olekaan, niin kyllä se fiilistä nostatti huomattavasti. Mainittakoon vielä se, että aiemmin emme ole voittaneet tiiminä juuri mitään.

Golden step oli meidän syksyllä asettama tavoite, johon kyllä syksyllä oli reilusti matkaa ja usko siihen oli ajoittain kadonnut itse kultakin. Tiimiakatemian ulkopuolelle tällä palkinnolla tuskin on hirveän suurta arvoa, mutta Tiimiakatemian sisällä se kuitenkin on yksi arvostetuimmista palkinnoista, joita tiimiyritys täällä voi saada. Ehkä sen arvo tulee juuri siitä, että sen antaa muut tiimit ja valmentajat. Hienoa oli myös huomata, että ihmiset tulivat vilpittömästi sanomaan kuinka meidän touhu on mennyt eteenpäin ja palkinto tuli oikeaan osoitteeseen.

Nyt kun asiaa on hetken ehtinyt miettiä miksi juuri me voitettiin tällä kertaa, niin tuntuu siltä että moni asia on välillä niin pienestä kiinni, mutta asioiden muuttaminen saattaa silti olla todella hankalaa. Varmaan yksi merkittävä muutos viime aikoina on ollut yleinen asenteen muuttuminen tiimiin ja tekemiseen. Olemme myös siirtäneet katseita eteenpäin sen sijasta, että murehtisimme koko ajan asioita, jotka menivät eilen pieleen. Tuo pikkuasioiden murehtiminen oli kyllä yksi meidän suurimmista ongelmista, joka antoi meidän tilanteesta paljon huonomman vaikutelman kuin se oikeasti oli. Nyt kun ryhmähenki on hyvä, niin on sanomattakin selvää, että töitä on paljon mielekkäämpää tehdä kuin ennen.

Saavutimme yhden tavoitteen ja nyt on aika päättää seuraava. Mukava saada tunnustusta, mutta liikaan tyytyväisyyteen ei ole varaa, vaan on jatkettava tästä eteenpäin ja näyttää, että olemme palkinnon arvoinen ryhmä.

Viime sunnuntaina homma tuli oikein kunnolla aloitettua ja sitä sitten pala palalta tuli kasattua Indesignilla. Haastavin asia ehkä koko homman aikana oli se, että budjetti taittamiseen oli käytännössä nolla, joten meininki oli tyyliin “make something out of nothing“. Tarkoittaen sitä, että kuvapankkeihissa ei käyty ollenkaan, joten sivut piti tehdä niillä jutuilla, mitä löyty joka ei paljon ollut. Ehkä tuo oli kuitenkin sellainen luova haaste, joka pisti oikeasti miettimään mahdollisuuksia. Toinen haastava asia oli aika, joka kokoajan tikitti taustalla, joten mihinkään huikeisiin graafisiin layouttien tekemiseen ei aikaa juuri ollut.

Muitakin mielenkiintoisia juttuja tuli matkan varrella muutenkin vastaan kuten se, että koneelta ei löytynyt sitä fonttia mitä aiempi Tiimiakatemia Magazinen ryhmä oli käyttänyt kannessa.  Eikä ongelma loppunut siihen, vaan suunnilleen puolet sivuista taittanut ja edellinen lehden AD Jere Valkonen oli ehtinyt aiemmin päivällä lähteä reissuun, joten oltiin hyvin mielenkiintoisen ongelman edessä. Tavallaan me haluttiin alusta asti tehdä itsemme näköinen lehti, mutta ajatus oli kuitenkin, ettei heti muuteta ihan kaikkea ja pidettäisiin ulkoasu samanlaisena. Noh…niinhän siinä sitten kävi, että kannen look on hieman erilainen kuin aikaisempina vuosina, mutta itse tykkään kyllä tästä uuden näköisestä kannesta  aika paljon. Tavallaan se oli kuitenkin lopulta aika kivuton ratkaisu meille, koska tekijät ovat nyt uudet ja ehkä kuitenkin se ulkoasun muutos on luonnollisempi juuri nyt kuin vaikka vuoden päästä. Välillä kuitenkin tuntui siltä, ettei me kuunneltu edellisen ryhmän vinkkejä tietyissä asioissa ollenkaan. Ehkä se on hyvä niin ettei me olla täysin riippuvaisia vanhasta ryhmästä, vaikka loistavia tyyppejä ovatkin.

Joskus ennen kuin kello löi yksi päivällä saimme lehden materiaalin lähetettyä Keuruun laatupainoon, jossa lehti painetaan. Siinä vähän aikaa tuli odotettua tuleeko mitään kommenttia materiaalista sähköpostiin, jonka jälkeen syömään ja kotia. Kotona sitten tuli joskus neljän jälkeen katsottua sähköpostiin uudestaan ja olihan siellä yksi uusi viesti. Kysymys siellä kuului, että ” saisiko leikkuvarat sivuihin?“. Jo valmiiksi suhteellisen hajonneena piti hypätä seuraavaan bussiin ja juosta akatemialle lähettämään leikkuuvarallinen versio painoon, koska yksi kohta oli jäänyt rastittamatta. No sattuu niitä pikku kämmejä välillä muillekin, mutta kyllä otti päähän se täytyy myöntää.

Vaikka tyytyväinen tällä hetkellä olenkin suhteellisen rankan viikon jälkeen, niin aika paljon meillä on vielä varaa parantaa kuitenkin.  Ensinnäkin meillä ei mainosten myynti onnistunut juuri ollenkaan, joten palkkoja tästä ensimmäisestä lehdestä ei kyllä hirveästi tule. Osa syynä oli ehkä se, ettei osattu tuoda tuotettamme tarpeeksi hyvin esille myyntitilanteessa tai lähestymistapa oli ajoittain vain väärä.  Toinen asia oli se, että meillä oli tavoitteena tehdä lehti, jossa on runsaasti sisältöä. Vaikka me mielenkiintoisia juttuja saatiinkin tehtyä, niin meillä jäi muutama juttu niin sanotusti pankkiin odottamaan seuraavia numeroita. Harmi sinänsä, koska ainakin minä olisin ne jutut halunnut laittaa jo tähän numeroon. Henkilökohtaisesti olen kohtalaisen tyytyväinen omaan suoritukseen, kun ottaa huomioon sen, että tämä on ensimmäinen kunnon julkaisu, jota olen tehnyt ja muutenkin tehdään ensimmäistä lehteä. Muutaman virheen olen kyllä nyt jälkeen päin huomannut, mutta jätetäänpä ne vielä tässä vaiheessa kertomatta, koska nokkelimmat löytävät ne kuitenkin lehdestä . Nuo virheet ovat pelkästään sen takia, koska aikaa tarkistukselle ei ollut enää riittävästi ja sitä tulee itse sokeaksi omille virheille kun kuusi päivää pyörittelee samaa 36 sivun pituista juttua. Tulihan sinne myös kirjoiteltua yksi artikkeli haastattelun pohjalta sekä tehtyä oma kolumni osuus sinne, joka hieman on verottanut tänne kirjoittelua. Niihin olen suhteellisen tyytyväinen.

Lehden pitäisi näillä näkymin ilmestyä ensi viikon jälkeen ja virallinen ilmestymispäivä on 11. päivä maaliskuuta.

Kun tiistaina pidimme johtoryhmän palaveria valmentajien kanssa oli meille selvä juttu, että jotain on tehtävä. Puolitoista vuotta ollaan menty ja tilanne on ollut jo pitkään aika hankala.  Liiketoiminta ei ole ollut sellaista, mitä me kaikki olemme toivoneet ja siitä on tullut kierre, jonka me halusimme lopettaa. Katsoimme kaikki tiimiläiset läpi ja mietimme ketkä ovat meidän tiimin huippuyksilöitä, ketkä melkein täyttävät huippuyksilön kriteerit eli ydinpelaajat ja ketkä olivat ydinporukan ulkopuolella. Meillä oli kolme kriteeriä: Ensimmäisenä oli liiketoiminnallinen kriteeri eli rahantuonti, toisena henkilön asenne toimintaan ja kolmantena arvot. Eli pelkkä rahantuonti ei ollut riittävä syy jatkaa ryhmässä.

Se oli aika ikävä tilanne astua päättämään sellaisesta asiasta, joka vaikuttaa suuresti toisen ihmisen elämään. Toisaalta jos meidän toiminta olisi jatkunut vanhalla tavalla, niin silloin meidän tiimi olisi saattanut vaikuttaa vielä suuremman osan elämään negatiivisesti. Totta kai tuo on pelkkää hypoteettista arvailua enää tässä vaiheessa kun päätökset on tehty, mutta uskon että tämä ratkaisu oli hyvä ja oikea kaikille 17 hengelle, vaikka se ei kaikkia kolmea tiimistä erotettua miellytäkkään vielä.

Ehkä suurin erottamiseen johtanut syy oli asema tiimissä. Jokaisen kolmen tilanne oli erilainen ja yksilöllinen, mutta jotain yhteistä niissä kuitenkin oli. He tavallaan olivat ajautuneet ulos muusta ryhmästä (joku enemmän ja joku vähemmän), jolloin yhteistoiminta on tietysti hankalaa. Tämä paikka (Tiimiakatemia) vaatii sen, että sinulla on  luottamus ja kunnioitus tiimiläisten välillä ja ehkä noiden kahden asian puute ajoi näiden kolmen erottamiseen. Se ei välttämättä edes riitä, että näin on muutaman tiimiläisen kanssa vaan se pitää ansaita koko ryhmältä. Lisäksi koimme, että meillä ei ollut kykyä auttaa heitä kohti heidän unelmaansa, joten koimme asian niin, että heidän on oikeasti parempi jossain muualla. Yksityiskohtaisemmin en oikein syitä halua/voi käsitellä. Toivon heille kaikille kaikkea hyvää jatkossa ja uskon, että he tulevat pärjäämään siellä missä he lähitulevaisuudessa ovat.

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen yksityiskohtaan eli siihen, että olemme kuitenkin virallisesti myös liiketalouden opiskelijoita.  Ei varmasti ole kovinkaan montaa yliopistoa tai ammattikorkeakoulua, jossa toisilla opiskelijoilla on noin suuri vastuu noinkin tärkeässä asiassa. Käytännössä siis toisella opiskelijalla on tietyin perustein mahdollista keskeyttää toisen opiskelijan opinnot tässä yksikössä. Se tuntuu aika hurjalta ajatukselta. Teoriassa sen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta koska meillä tiimiyritys on se asia minkä kautta täällä opitaan, niin erottamisen jälkeen opiskelu on käytännössä mahdotonta. Tavallaan tuo on aika pelottava ajatus, mutta toisaalta tuollaisen asian läpikäyminen on todella kasvattavaa. Ehkä paremmin asiaa on käsitellyt meidän valmentaja Timo Lehtonen “Voiko tiimiläinen erottaa tiimiläisen”-kirjoituksessaan.

Ehkä tästä meidän toiminta lähtee vihdoin nousuun.

Valmentajana Länissä toimii Timo Lehtonen, mikä tarkoittaa sitä että koulutusohjelmasta tulee varmasti erikoinen, hieno ja paljon antava kokemus.  LÄN-ohjelmasta voit lukea koulutusohjelman omasta blogista. Tuon sivun kun selailette niin varmasti ymmärrätte mitä tarkoitin erikoisella . Koulutusohjelman tarkoituksena on saada ihmisistä irti kaikki luovuus ja tietysti se tärkein eli toteutus.

Itselle tuo on varmasti hieno kokemus. Itsellä kun on ollut tietynlainen esiintymispelko jo pitkään, niin eiköhän se saada hävitettyä tämän koulutusohjelman avulla sillä me teemme LÄN-ryhmän kanssa näytelmän, joka esitetään Jyväskylän huoneteatterilla. Kaikenlainen pohdiskelu ja ajattelu on ollut aina iso osa minua, joten uusien ajatusmallien ja ideointikeinojen löytäminen tämän koulutusohjelman avulla tuntuu todella kiehtovalta.

Jatkossa tulen sitten kertomaan mitä LÄNissä olen oppinut ja jotain varmaan tulee myös kirjoitettua tuonne koulutusohjelman-blogiin.

Lisäksi olen viime päivinä testaillut Spotifyn radiotoimintoa, joka vaikuttaa mahtavalta jutulta. Näppärää kun voi valita haluamansa genren, skippailla turhat biisit suoraan ja hyvän uuden biisin sattuessa kohdalle sen voi lisätä soittolistaan. Ehkä tuohon toivoisi lisää mahdollisuuksia vaikuttaa millaisia biisejä sieltä tulee, mutta kyllä tämäkin kelpaa. Itse en ole vielä testaillut tuota soittolistojen jakamista toisten kanssa, mutta ehkä sitten tulee testattua sitäkin kun muut kaverit saavat kanssa tunnuksia.

Aihe kiinnostaa ainakin minua hyvin paljon ja aiomme kirjoittaa aiheesta myös tulevaan Tiimiakatemia Magazineen, joten tämä tapahtuma sattui juuri täydelliseen ajankohtaan. Duct tape marketingin sivuista ja tästä seminaarista kuulin Monkey Busineksen Villeltä tällä viikolla.

Esimerkkinä henkilö tarvitsee apua vaikka musiikkiaiheisen artikkelin tekemisessä. Hän etsii samanhenkisiä tyyppejä auttamaan artikkelin tekemisessä. Nämä henkilöt tekevät omia ehdotuksia, joista artikkelin tekijä pystyy nappaamaan parhaat palat omaan juttuunsa ja samalla ottamaan muistiinpanoja hyvistä pointeista. Artikkelin jokaisessa etenemisvaiheessa pystyy keskustelemaan muiden avustajien kanssa ja lopulta saamaan hyvin hiotun ja monipuolisen artikkelin aiheesta.

Omasta mielestä tässä käytetään web 2.0:n parhaita puolia. Käyttäjät tuovat huomattavaa lisäarvoa toisille käyttäjille. Tämä on hieman kuin yhteisöllisen median innovointityökalu.  Harmi vain tuo palvelu on ainakin vielä englanniksi. Toivottavasti tämä palvelu onnistuu, koska idea on todella hieno. Pieniä peikkoja mahdollisesti ovat tietyt käyttäjät, jotka voivat pistää homman lekkeriksi tai joillekin voi olla ongelma osa palvelun käyttäjäehdoista (hyvä esimerkki tästä Blogilistan muutos viime vuonna).

Tänään tuli palattua myös joululomilta. Loma tuli tarpeeseen ja nyt innolla uusiin haasteisiin. Illalla mentävä vielä tarkastamaan Jyväskylän omaa bändiä Swallow the Sunia Lutakkoon.

Musiikin ystävänä aika paljon on tullut käytettyä MySpace-sivustoa, blogeja ja Youtubea uuden musiikin löytämiseen ja kuunteluun yleensä. Oli pitkään sellainen harhakuvitelma, että tämä kyllä riittää minulle. Nyt kuitenkin on alkanut löytymään kaikenlaista uutta kivaa musiikin ystäville.

Joulukuussa törmäsin playlist.com nimiseen sivustoon, jossa käyttäjät pystyvät tekemään omia soittolistoja streamatuista musiikkikappaleista. Pitihän sitä sitten myös itse tehdä muutama soittolista, joista pystyt yhtä kuuntelemaan playlist-kohdasta (mikäli saan sen nyt pelittämään).  Mukana on juuri tuo näppärä ominaisuus, jolla pystyt liittämään tuon oman soittolistan sivuillesi, mikä on aika yleistä nykyään.

Toinen uusi palvelu, johon törmäsin hiljattain on beta-vaiheessa oleva Spotify, joka vie asiat vielä pidemmälle. Itse haluaisin kyllä päästä testaamaan kyseistä ohjelmaa, mutta beta-versiota pääsee kokeilemaan vain kutsun saaneet henkilöt tai sitten muuten kyseenalaisin keinoin. Lisää voit lukea aiheesta myös täältä. Spotify kutsua odotellessa…

Jotkut minun kiinnostuksen kohteista ovat hieman erikoisia, kuten nyt esimerkiksi tämä. Unet ovat kiinnostavia ja sen lisäksi pidän myös unenomaisista elokuvista. Selkounista kiinnostuin uudestaan kun katsoin Richard Linklaterin Waking Life -elokuvan ja Michel Gondryn La Science des rêves -elokuvan. Ajatus siitä, että pystyisi hallitsemaan unta, näkemään alintajuntaan paremmin ja, jopa mahdollisesti kehittää jotain taitoja unessa tuntuu todella kiehtovalta. Saas nähdä tuleeko tuo minulta kunnolla onnistumaan.

Tässä vielä pätkä Waking life (Valveunessa) elokuvasta. Kaikille elokuva kolahtaa, koska se on niin Linklaterin elokuva, jossa puhe on tärkeimmässä osassa ja etenee todella hitaasti. Itselle tämä tietysti kolahtaa. Elokuvassa on käytetty Rotohop nimistä ohjelmaa, jolla saadaan luotua tällainen kuva. Mitään nopeaa toimintaa tällaisen tekeminen ei ole sillä yksi animoitu minuutti vaatii 500 työtuntia.

Lomalla oli tarkoitus hieman lueskella ja samalla vähentää hieman lukutaakkaa keväältä. Tällä hetkellä olen lukenut Esa Saarisen ja Kirsi Longan Muodonmuutos -kirjaa, mikä on ollut varsin kiehtova kirja. Eipä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että minunlainen suomalainen nuori olisi edes kiinnostunut Esa Saarisen tai Kirsi Longan kirjoituksista. Kirja sopii hyvin tähän aiheeseen aivan kuten nimestä voi päätellä.  Ehkä mielenkiintoisin ajatus, mikä tästä kirjasta on herännyt on se, että elämme jo pelkästään olosuhteiden pakosta jatkuvasas muutoksessa ja esimerkiksi 10 vuoden kuluttua olemme jotain muuta kuin nyt. Eli siis muutumme vaikka emme sitä tiedostaisikaan. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin vapaus (ja vastuu) pitää oma henkilökohtainen muutos omissa käsissä. Ehkä itselle ja miksei myös muille tulee hetkiä, jolloin havahtuu siihen, että jokin minussa on muuttumassa sellaiseksi, jota ei toivo ja silloin pyrkii estämään sen. Tämä vaatii tietysti hyvää itsensä johtamista jos haluaa oikeasti vaikuttaa muutokseen.

Kirjasta löytyi Itsensä johtajuuden pääkohdat:

“Sisäinen arvokeskustelu,

jossa selvitetään keskeisimmät omat arvot;

päämääräasenta,

jossa selvitetään ne päämäärät ja unelmat,

joiden vuoksi ponnistelu tehdään;

realismi sen suhteen, missä ollaan nyt;

valinnat panostusalueiksi; tietoisuus toiminnoista,

joista irrottaudutaan ja mihin suunnataan voimavarat;

sisäinen tiiminrakennus, jossa eri osatekijät kohtaavat toisensa.”

Tästä lainauksesta mielestäni löytyy muutama oleellinen pointti kun mietitään muutosta, vaikka osa lauseista ehkä onkin filosofin hienoja ilmauksia, niin ainakin minussa ne herättivät ajatuksia.  Aluksi on tietysti katsottava lähtökohdat muutoksella eli missä ollaan tällä hetkellä ja se millaiset arvot ihmisellä on, jonka jälkeen tarkastellaan päämäärät ja unelmat, joita tavoitellaan. Sen jälkeen päätetään miten tavoitteet saavutetaan ja toteutetaan suunnitelma. Tuo siis toimii hieman kuin yrityksen strategian luominen, vaikka se onkin huomattavasti syvällisempi asia.