Viime viikko oli tunteita herättävä ja yksi kasvattavimmista, mitä tähän mennessä Tiimiakatemialla 1,5 vuoden aikana olen kokenut. Viime viikolla torstaina päätimme tiiminä ettei 3 henkilöä jatka enää meidän tiimiyrityksessä Cromitassa. Tilannetta on ollut todella hankala käsitellä eikä sitä oikein kunnolla ole edes ymmärtänyt, ettei heitä tulla näkemään toimistolla tai treeneissä joka päivä kuten aiemmin on tottunut. Hankala se on myös sen takia, että jouduimme erottamaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat hyviä tyyppejä ja kavereita. Jokaisen näkökulman huomioiminen tässä tilanteessa ei ole kovinkaan helpooa, koska tämä ratkaisu vaikuttaa todella monen ihmisen elämään ja erityisesti tiimistä erotettujen henkilöiden elämään.
Kun tiistaina pidimme johtoryhmän palaveria valmentajien kanssa oli meille selvä juttu, että jotain on tehtävä. Puolitoista vuotta ollaan menty ja tilanne on ollut jo pitkään aika hankala. Liiketoiminta ei ole ollut sellaista, mitä me kaikki olemme toivoneet ja siitä on tullut kierre, jonka me halusimme lopettaa. Katsoimme kaikki tiimiläiset läpi ja mietimme ketkä ovat meidän tiimin huippuyksilöitä, ketkä melkein täyttävät huippuyksilön kriteerit eli ydinpelaajat ja ketkä olivat ydinporukan ulkopuolella. Meillä oli kolme kriteeriä: Ensimmäisenä oli liiketoiminnallinen kriteeri eli rahantuonti, toisena henkilön asenne toimintaan ja kolmantena arvot. Eli pelkkä rahantuonti ei ollut riittävä syy jatkaa ryhmässä.
Se oli aika ikävä tilanne astua päättämään sellaisesta asiasta, joka vaikuttaa suuresti toisen ihmisen elämään. Toisaalta jos meidän toiminta olisi jatkunut vanhalla tavalla, niin silloin meidän tiimi olisi saattanut vaikuttaa vielä suuremman osan elämään negatiivisesti. Totta kai tuo on pelkkää hypoteettista arvailua enää tässä vaiheessa kun päätökset on tehty, mutta uskon että tämä ratkaisu oli hyvä ja oikea kaikille 17 hengelle, vaikka se ei kaikkia kolmea tiimistä erotettua miellytäkkään vielä.
Ehkä suurin erottamiseen johtanut syy oli asema tiimissä. Jokaisen kolmen tilanne oli erilainen ja yksilöllinen, mutta jotain yhteistä niissä kuitenkin oli. He tavallaan olivat ajautuneet ulos muusta ryhmästä (joku enemmän ja joku vähemmän), jolloin yhteistoiminta on tietysti hankalaa. Tämä paikka (Tiimiakatemia) vaatii sen, että sinulla on luottamus ja kunnioitus tiimiläisten välillä ja ehkä noiden kahden asian puute ajoi näiden kolmen erottamiseen. Se ei välttämättä edes riitä, että näin on muutaman tiimiläisen kanssa vaan se pitää ansaita koko ryhmältä. Lisäksi koimme, että meillä ei ollut kykyä auttaa heitä kohti heidän unelmaansa, joten koimme asian niin, että heidän on oikeasti parempi jossain muualla. Yksityiskohtaisemmin en oikein syitä halua/voi käsitellä. Toivon heille kaikille kaikkea hyvää jatkossa ja uskon, että he tulevat pärjäämään siellä missä he lähitulevaisuudessa ovat.
Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen yksityiskohtaan eli siihen, että olemme kuitenkin virallisesti myös liiketalouden opiskelijoita. Ei varmasti ole kovinkaan montaa yliopistoa tai ammattikorkeakoulua, jossa toisilla opiskelijoilla on noin suuri vastuu noinkin tärkeässä asiassa. Käytännössä siis toisella opiskelijalla on tietyin perustein mahdollista keskeyttää toisen opiskelijan opinnot tässä yksikössä. Se tuntuu aika hurjalta ajatukselta. Teoriassa sen ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta koska meillä tiimiyritys on se asia minkä kautta täällä opitaan, niin erottamisen jälkeen opiskelu on käytännössä mahdotonta. Tavallaan tuo on aika pelottava ajatus, mutta toisaalta tuollaisen asian läpikäyminen on todella kasvattavaa. Ehkä paremmin asiaa on käsitellyt meidän valmentaja Timo Lehtonen “Voiko tiimiläinen erottaa tiimiläisen”-kirjoituksessaan.
Ehkä tästä meidän toiminta lähtee vihdoin nousuun.
